Vuoden 1999 syksystä lähtien Suomessa on ollut voimassa laki lääketieteellisestä tutkimuksesta (488/1999, myöhemmin tutkimuslaki). Tutkimuslaki sisältää vaatimuksia tutkittavien henkilöiden suojelemiselle sekä eettisten toimikuntien toiminnalle.
Vapaaehtoinen tietoon perustuva suostumus ja yksilön oikeuksien ensisijaisuus ovat lailla säädettyjä eettisiä periaatteita. Kaikki lain sovellusalueelle kuuluvat hankkeet tulee arvioida eettisessä toimikunnassa. Tämä edellyttää, että tutkimus on perusteltu, suunniteltu ja laadittu huolellisesti ja että tutkimuksen mahdolliset hyödyt ja haitat on arvioitu.
Tutkimuksen käytännön toteutuksen kokonaisvastuun kantavaksi
tutkijaksi tulee nimetä ns. tutkimuksesta vastaava henkilö, joka
voi olla asianmukaisen tieteellisen ja ammatillisen pätevyyden
omaava lääkäri, hammaslääkäri tai muu henkilö.